Takaisin artikkeleihin

Toivo ei ole strategia. Johda älykkäästi kohti uutta normaalia.

Yritystalouden näkymät syksylle näyttävät pitkästä aikaa valoisilta ja toiveikkailta. EU:n ja USA:n elvytystoimien on ennustettu kiihdyttävän vientikauppaamme. Etlan suhdennekäppyröiden mukaan tilanteessa on positiivista virettä kerrakseen. Vaikuttaa todella vahvasti koronakriisi ei sittenkään osoittautunut yhtä suureksi luovan tuhon lähteeksi, kuin keväällä 2020 ennakoitiin. 

KRIISI JÄTTÄÄ JÄLKENSÄ

On kuitenkin selvää, että koettu kriisi ja sen aikana opitut uudet työtavat jättävät jälkensä liike-elämän käytäntöihin ja toimintaan. Tuoreen Kauppakamarin koronakyselyn mukaan noin 85% yrityksistä kokee koronan vaikuttavan oman yrityksensä toimintaan ainakin jossain määrin. 

Tässä ansiokkaassa seurantasarjassa on jatkuvasti tuotu esiin maamme yritysten näkymiä ja ajatuksia tulevaisuudestaan. Fokus on ollut vahvasti viimeisimpään huhtikuun lopulla julkaistuun analyysiin saakka taloudellisten vaikutusten arvioinnissa. Tuoreimmassa kyselyssä tuotiin kuitenkin mukaan "uuden normaalin" vaikutusarviointi. Palaan siihen hieman alempana.

Koronan vaikutus on yritysten liikevaihtoon on ollut merkittävä ja asemia jakava. Matkailu-, ravintola-, palvelu- ja kulttuurialat ovat kärsineet lähes kriittisen paljon ja ovat merkittävissä talousongelmissa, osa jopa surullisesti konkurssin partaalla. Toisaalta esimerkiksi monet teollisuuden alat ja päivittäistavarakauppa sekä verkkokauppa on ollut hyvässä kasvussa ja suhdannetilanne ei ole ollut heidän näkökulmastaan mitenkään ongelmallinen.

Tämä näkyy erittäin hyvin kyselyn liikevaihtoa koskevissa kysymyksissä (alla). Yli puolet yrityksistä ei usko koronan enää vaikuttavan merkittävästi omaan liikevaihtoonsa ja vain kolmannes uskoo negatiivisen vaikutuksen jäävän alle 25%:n supistumisrajan. Liikevaihto kertoo tietysti muutoksen suureen, muttei kuvaa tarkemmin ajattelua tai syitä tämän arvion takana.

UUDISTUMISKYKY ON KRIITTISTÄ

Kiinnostavaksi tilanne muuttuu kun arvioidaan tarkemmin sitä, millaisiksi vastanneet yritykset arvioivat uuden normaalin muutosten olevan. Tästä nouseekin nyt liikeenjohdon ja yritystrategian kannalta erittäin kiinnostavia kysymyksiä. Nostan muutaman merkittävimmän havainnon alla esiin seuraavissa kappaleissa.

Samasta teemasta on saatavilla valtaisa määrä laadukasta ja verkosta löydettävää luottavaa, kuten Accenturen, PWC:n, McKinsey:n tai vaikkapa Boston Consulting:in erittäin kattavat ja monipuoliset toimialakohtaiset analyysit ja vaikutusarvioinnit. Yhteistä ja oleellista kaikessa tässä syvässä tutkimus- ja selvitystyössä on se, että lähes poikkeuksetta peräänkuulutetaan yritysten johdon kyvykkyyttä sekä uudistua itse, että uudistaa omaa ajatteluaan ja kehittämisprosessejaan, erityisesti osallistavampaan suuntaan.


HAVAINTO 1:  Etätyö TULI JÄÄDÄKSEEN, digitalisaatio vauhdittuu JA ON OSA NORMAALIA BISNESTÄ

Tämä lienee ainakin noin puolelle työväestöstä jo melko tuttua. Työn digitalisaatio tunkeutui kotien keittiöihin, olohuoneisiin ja jatkuvaan ja välillä jopa kovin stressaavaan etäläsnäoloon. Kansallinen etätyöpäivä muuttuikin kansalliseksi etätyövuodeksi. Toimistossa oleminen muuttui poikkeukseksi ja lähityöpaikkana onkin oma koti. 

Tämän kokemuksen ja osaamisen vaikutus on vääjäämätön On opittu siihen, että työtä voikin sujuvasti tehdä poissa työpaikalta ja työmatkoilta. Digitaalinen kohtaaminen ei ole samanlainen kuin kasvokkain työskentely, silti se voi olla riittävä. On silti lähes selvää, että jatkossa hybridityö muodostaa uuden normin isolle osaa työntekijöistä ja erityisesti asiantuntijatehtävistä. On opittu pakon edessä myymään, tekemään yhteistyötä ja palaveeraamaan kaikin mahdollisin tavoin etäyhteyksien avulla ja rasittamana. Ja ymmärtämään paremmin ne tilanteet missä kasvokkain tapaaminen onkin oletusarvoisuuden sijaan juuri se oikea ja perusteltu vuorovaikutuksen muoto.

Digitalisaatio on jo nyt bisneksen perusedellytys kaikilla toimialoilla. Samoin etätyöstä tulee yksi normaali toimintamuoto, ei erillinen vain joillekin sallittu ja hieman outo tapa tehdä töitä. Digibisnes, digiläsnäolo ja verkkokauppa eivät ole erillisiä toiminnan muotoja vaan kiinteä ja strateginen osa liiketoimintaa.

HAVAINTO 2: Tarvitaan johtamismallien tarkistamista

Sanotaan, että tiimi on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Johtamiselle uusi normaali onkin tästä näkökulmasta todella valtava haaste. Tilannetta voisi avata kysymällä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä itseltään johtajana ja tiimin motivoijina:

  • TIIMITYÖ: Miten johdat virtuaali-verkostotiimiä, jota et välttämättä koskaan ole tavannut fyysisesti? Miten pidät huolta siitä, että se tiimi, joka on jatkossa lähellä ja se tiimin osa, joka on etänä, pysyvät  samassa tieto-taito-tasossa ja kykenee yhteistyöhön saumattomasti? Miten tässä viestitään tehokkaasti ja väärinymmärryksiä lisäämättä?
  • MOTIVOINTI: Miten motivoit ja sitoutat työntekijöitä, joista osa ei ole oikeastaan koskaan tavannut työtovereitaan? Tai etäapeuteen vaipuneita työntekijöitä, jotka ovat vieraantuneet entisestä työrytmistään ja moraalistaan etäaikana? Tai rekrytoit uusia osaajia tapaamatta heitä koskaan fyysisesti?
  • ASIAKASSUHTEET JA MYYNTI: Miten hoidat asiakassuhteita, jotka ovat alkaneet ja jatkuneet virtuaalisina? MIten hyödynnetään jatkossa entistäkin paremmin myyntityötä hybridimallilla? Miten kansainvälisiä suhteita hoidetaan jatkossa?
  • KEHITTÄMINEN: Miten hoidat jatkossa osaamisen kehittämisen ja kouluttamisen? Miten tätä ohjataan tavoitteellisena, mutta samalla laatua nostavana kilpailutekijänä?
  • VERKOSTOT JA YHTEISTYÖ: Miten varmistat läsnäolon erilaisissa yhteistyöverkostoissa ja -foorumeissa omien organisaatiorajojesi ulkopuolella?
Ylimmän johdon on tehtävä melkoinen määrä päätöksiä esimerkiksi juuri näihin asiohin liittyen. Väitän, että päätösmuotoilustaon merkittävä apu tässä haastekokonaisuudessa. (Lataa tuore oppaamme aiheesta täältä.) 

HAVAINTO 3: Tarvitaan merkittävissä määrin työntekijöiden osaamisen kehittämistä

Jo ennen korana-aikaa arvioitiin, että 2020-luvun työteko irtautuu entistäkin enemmän ajasta, paikasta ja kiinteästä organisaatiosta.  Nyt tämä kehitys on entisestään kiihtynyt. Se mikä voidaan digitoida tulee digitoiduksi. Se mitä ei voida, nousee uuteen arvoonsa. 

Kehityskeskusteluissa klassisesti yksi avainkysymyksistä on ollut se, että mitä työntekijä aikoo tehdä sen, eteen että hänen työpaikkansa ja osaamisensa olisi seuraavan sovittavan jakson aikana parempi / tehokkaampi / innovatiivisempi tms. Jos tähän ajatukseen pysähtyy nyt hetkeksi miettimään, niin nousee ajatuksia esim. näistä teemoista: 

  • Mikä luo juuri sen työpaikan, toimenkuvan ja osaamisen mihin kuulutaan kiinteästi ja mihin tekijöihin siinä vaikutetaan? Tapahtuuko tämä pääosin etätyöläisen korvien välissä, itseohjautuvasti ja omalla vastuulla? Vaiko palkanmaksajan määrittämän "pomon" ohjaamana? Vaiko luodaanko sitotuminnen jatkossa eri tahoilta tulevien toimeksiantojen ja -projektien virran kautta? Jatkumona, jossa tiimit, toimeksiantajat ja tilanteet vaihtuvat ruuduille jatkuvana bittivirtana eri muodoissaan?
  • MIllaisia ovat net virtuaaliorganisaation työtavat ja välineet mihin omalla panoksella voi vaikutaaa ja kehittää? Miten tämän kehittämisen tuloksia ja tavoitteita määritellään?
  • MItä on oma osaaminen suhteessa keneen ja mihin verrattuna? Millä kriteereillä sitä arvioidaan? Kuka sitä seuraa, suunnittelee? Onko mikään koskaan riittävää osaamista? 

Tästä kaikesta johdettuna ja liitettynä äskeiseen, väitän, että emme vielä tiedä mitä kaikkea muutos tulee vaatimaan osaamisen kehittämiseltä. Mutta varmaa on se, että muutokset näkyvät lähivuosina merkittävimpinä kuin ehkä osaamme ajattellakaan tällä hetkellä. Ne keinot, mitä meillä on juuri nyt kehittää osaamista eivät tule riittämään. On löydettävä uusia tapoja ratkoa ongelmia ja kehittää uutta. 

Kohti uutta normaalia uteliaana

Sanotaan, että tehokas tapa epäonnistua on jatkaa uuden ongelman ratkaisemista niillä keinoille millä aikaisemmin on ratkottu toisia ja perinteisiä ongelmia. Vertauskuvallisesti vasaran omistaja etsii ja näkee nauloja lyödäkseen niitä puuhun. Tarvitaanko kuitenkaan tätä naulaa ja vasaraa juuri nyt, se onkin sitten ihan toinen asia. Tunnettu tosiasia on myös se, että disruptiivisten muutosten vaikutuksia yliarvoidaan lyhyellä aikavälillä ja aliarvioidaan pitkällä aikavälillä. Muutoksen muodot yllättävät aina parhaatkin ennustajaeukot ja -ukot.

Väitän, että uuden normaalin aika tulee vaatimaan kykyä nähdä ja erottaa selkeästi:

  1. Ne asiat, jotka pysyvät samoina (lue esim. Petrin blogi tästä) -> JATKA KEHITTÄMISTÄ
  2. Ne asiat, jotka muuttuvat meistä huolimatta -> VARAUDU JA SOPEUDA
  3. Ne asiat, joihin voimme itse vaikuttaa ja ovat samalla meillä merkityksellisiä - >PANOSTA LISÄÄ
  4. Ne asiat, jotka eivät ole meidän kannaltamme milllään tapaa merkityksellisiä. -> OHITA

Autamme mielellämme Proofin tiimillämme näkemään koronasumun keskellä selkeämmin. Tässä pelkistetyssä mallissa on mielestämme kriittistä löytää juuri nyt.ne kohdan kolme teemat ja alueet, joihin pitää panostaa lisää.

Varaa aika kalenteristani, niin jutellaan lisää. Tai soita, niin mennään vaikkapa perinteisesti lounaallekin,

Voimia uuteen normaaliin!

Tommi
+358-40-50 50 821

Varaa tapaaminen Tommin kanssa